M.O.R.A. palaa tänään keikkalavoille!

Tänään perjantaina 15.5. bailataan LPRHC Festin ensimmäisellä lämmittelyklubilla/tukikeikalla, missä hardcorebändi M.O.R.A. esiintyy uudella kokoonpanollaan ensimmäistä kertaa. Bassoon on tarttunut Amel ja toisen entisistä vokalisteista, Piian, on korvannut Mari.

 

Käytiin M.O.R.A.:n treeniksellä höpöttelemässä muun muassa tulevista. Läsnä olivat Suvi (vokaalit), Mari ja Amel. Heidän lisäkseen bändiin kuuluvat paikalta livistäneet Rurik (kitara) ja Yaki (rummut).

Keskustelu rönsyili paikka paikoin Lahdesta lihamukeihin ja Suvin sukupuuhun, mutta koitettiin me puhua vähän miehistönvaihdoksistakin, sekä M.O.R.A.:sta ja hardcoresta ylipäänsä.

Miltä teistä, Mari ja Amel, on tuntunut tulla tällaiseen jo olemassa olevaan bändiin?

Amel: Kun toi nauhuri on päällä, ei voi oikeastaan sanoa kuin että tosi jees. No ei vaan. Oikeesti vastaanotto on ollut todella lämmin.

Mari: Oon tykännyt M.O.R.A.:sta jo ennen bändiin tuloani, joten on tuntunut siistiltä.

Suvi osannee vastata tähän parhaiten. Eli onko bändin dynamiikka muuttunut jäsenistönvaihdosten myötä, ja jos, niin miten?

Suvi: On todellakin. Onhan se nyt ihan eri läppä, kun tulee kaksi uutta tyyppiä messiin, kuin että sä oot pyörinyt samojen tyyppien kanssa vuosikaudet. Mä oon kokenut sen kuitenkin ihan positiivisena. Totta kai se tuo sellaisen piristysruiskeenkin, mitä ei ehkä aluksi itse ajatellut, koska mä olin tosi paskana siitä, että Piia ja Katja lähtee. Aattelin, että voi vittu, ei tästä tuu mitään. Mutta sitten tultiin tänne treenikselle ja ruvettin vetään, ja tulikin hyvää uutta innostusta hommaan.

Mari: Meillä on ollu ihan helvetin hauskaa. Voin sanoa, että M.O.R.A.:ssa on huumorintaju aika kohdillaan.

Amel: Se on tosi tärkeetä.

Suvi: Pohjimmainen ajatus, mikä tässä on aina ollut, on se, että tän pitää olla hauskaa. Se ei aina oo sitä, mut tausta-ajatuksena on se, et sen pitäis olla. Keikkojen soittaminen ja kiertueella käyminen on tärkeintä, koska se on vitun hauskaa. Ja hauskaa pitää olla.

Mari: Ei me saada treeneissä ees mitään soitettua, kun kaikki vaan nauraa. En mä ihan suoraan sanoen toisenlaisessa porukassa edes miettis tämmöstä projektia, koska tää on ollut kuitenkin aika pitkä tie.

Amel: Se täytyy itsekin sanoa, että mä en oo soittanut aikaisemmin bassoa kuin satunnaisesti, mulla on kitaratausta. Uuden opettelua on siis ollut aika paljon.

Suvi. Kuva: Jetro Stavén

Ootteko te Mari ja Amel kokeneet, että ootte joutuneet astumaan isoihin saappaisiin?

Suvi: Koistisen jalka oli varmaan 39.

Amel: Onhan se tietysti vähän niin, kun on olemassa oleva bändi, jolla on jo tietty kuulijakunta. En mä tiiä oonko mä nyt ite kuitenkaan ajatellut asiaa juurikaan.

Mari: Niin, en mä tiiä. Mun mielestä Piia on kiva ihminen ja on siistiä, että oon päässyt tähän. Me ollaan tosi vanhoja frendejä Piian kanssa.

Jännittääkö keikkavastaanotto?

Amel: Ei tässä oo kyllä ehtinyt jännittää. Jokaisella on kuitenkin se henkilökohtainen maku…

Suvi: Joka me sivuutetaan.

Amel: …että sinänsä se ja sama, vaikkei joku tästä henkilövaihdoksesta diggaiskaan.

Mari: Mua jännittää kyllä.

Suvi: Mua ei jännitä yhtään.

Mari: Mä oon varmaan ainoo jota jännittää. Musiikkityyli on mulle aikalailla uusi.

Suvi: Vitusti vaan kaikkea meleerattua päälle.

Mari: Mä mietin, että laittaisin meleeratun mekon.

Oottekste tehnyt jo uutta matskua tällä uudella kokoonpanolla?

Suvi: Kyllä joo, mutta kesällä varmaan pystyy keskittymään siihen sitten enemmän. Sitä ei kuitenkaan kuulla vielä nyt Lepiksen keikalla.

Lyriikat on aikaisemmin syntyneet Suvin ja Piian yhteistyönä. Mites jatkossa tulee olemaan, tai ootteko nyt tehnyt uusia sanoituksia kimpassa?

Suvi: Ei olla vielä. Mä oon nyt tehnyt sanat, ja mulla on Piiankin läppiä vielä odottamassa. Me tehtiin ennen niin, että Piia kirjoitteli kaikkea ja antoi ne tekstit sitten mulle. Mä heitän sinne omat jutut sekaan, ja sit siitä jotenkin tulee biisi. Mulla on vielä noista meidän yhteisistä vuosista jonkun verran matskua jäljellä, mut jossain vaiheessa Marikin saa kyllä ottaa kynän kauniiseen käteen ja ruveta raapustelemaan. Toivon mukaan.

Mari: Mä en oo ite millään tasolla mikään lyyrikko. Suvi kirjoittaa niin hyviä lyriikoita, et mun ei tarvi tehdä niitä.

Suvi: Niin hyviä, et saa hävetä lopun ikäänsä.

Onko mun mutu oikea, ettei tällaisen metallisemman hardcoren parissa oo kauheesti mimmejä? Mitä te ootte siitä mieltä?

Amel: Ei vois oikeestaan vähempää kiinnostaa. Ainakaan siis, että onko meidän bändissä jäsenet naisia vai miehiä. Mun mielestä se ei oo sukupuolikysymys, se on vaan ihmis- ja luonnekysymys. Ite toivon, että jengi pystyy tekemään mitä haluaa ihan sukupuolesta riippumatta – musiikillisesti ja muutenkin.

Seuraava kysymys oliskin ollut, että vituttaako kun sukupuoli nostetaan teidän kohdalla aina esiin.

Amel: No ainakin siinä mielessä ehkä vähän, että jos joku diggaa jostain musiikista tai ihmisestä tai mistä vaan, niin ei sukupuolen pitäis siihen vaikuttaa.

Suvi: Ei pitäis, mutta kyllä se kuitenkin ihan kiistatta vaikuttaa. Kyllä siitä myös ihan varmasti tulee tietynlainen eksotiikka tähän bändiin. Onhan se niin, että naisia ei näissä metallisemmissa hc-bändeissä juuri ole. Mä oon käynyt noilla keikoilla 90-luvulta asti ja kyllä se on ihan selkeesti ollut miesvoittoista touhua. Mut ei se enää oo läheskään niin, ja uskon, että tulevaisuudessa tullaan näkemään enemmän tänkin tyylin musaa, missä on mimmejä. Onhan se tosi machomeininkiä, et en mä tiedä onko se sellanen asia mihin naisten pitäiskään sopeutua, vai onko se enemmän sitten niin, että kun mimmejä rupeaa tulemaan mukaan, niin sitä saadaan muutettua.

Otitteko te nyt tietoisesti kahden naisjäsenen tilalle naisjäsenet?

Suvi: Mä en henkilökohtaisesti niinkään ollut tässä Amelin värväyksessä edes mukana. Meillä oli sellanen työnjako, että ne jotka soittaa, katsoo soittajan, ja mä katon sitten laulajan. Käytiin Marin kanssa kaljoilla ja mä aattelin et okei.

Amel: Ei siinä musta mitään sellaista ollut, että pääset ehdottomasti messiin, koska oot nainen. Tässä bändissä on meininkinä, että asiat tehdään ite, ja pitää sit olla sitä halua myös tehdä asioita. Ei tähän naista ois otettu, jos ei tässä pystyis soittamaan. Tai en usko, että lähtökohtaisesti haettiin juuri naista bassoon.

Suvi: En mä sitä oikeestaan ajatellut laulajankaan kohdalla. Mulle oli tärkeintä, että vetää kovaa ja korkeelta. Ensisijaista oli, että haluun siihen hyvän tyypin.

Hyvät tyypit on selkeästi löydetty ja bändi tuntuu olevan valmis keikkalavoille. M.O.R.A. on Euroopan kiertueella 29.5.-8.6. ja soittaa Loosessa heti 10.6. Uutta materiaaliakin saattaa olla silloin jo kuultavissa. Bändiltä on juuri ilmestynyt uusi seiskakin, jota saanee tänään Lepiksestä. Mikä tärkeintä, M.O.R.A. vetää myös kesän tärkeimmässä tapahtumassa, eli LPRHC Festeillä. Tänään nähdään Lepiksessä, kesällä sit festareilla!

 

LPRHC Fest Countdown Vol.1

M.O.R.A.:n kanssa Lepiksessä tänään kolme kovaa: Worth The Pain, Ratface ja Bloodlands! Juliste: Hanna Räty

Teksti: Hanna Räty

Keskustelu

comments