LPRHC Festin virallinen valokuvaaja: Jetro Stavén

”Lehtikuvauksessa ei yleensä tarvitse noita kierrepotkuja niin varoa.”

Vuonna 2008 Jetro Stavén kävi viimeistä lukiovuottaan, kun tajusi haluavansa valokuvaajaksi. Hän oli kuvaillut kavereidensa skeittausta videolle ja ottanut kuvia pokkarilla – ja huomannut tykkäävänsä siitä. Jetro päätti ottaa selvää, millaista olisi kuvata ammatikseen, ja haki täysin untuvikkona apupojaksi valokuvaaja Ari Nakarille. Myös Jetron isoisä ja isoäiti olivat toimittaja-kuvaajia. He kiertelivät aikanaan töissä ympäri maailmaa, ainakin Afrikassa, ja olivat ilmeisesti alallaan hyvinkin tunnettuja. Sattui sitten niin, että valokuvaaja Nakari oli ollut aikanaan Jetron isoisän oppipoikana, ja innostui yhteydestä. Jetro aloitti Nakarin opissa samantien.


Sittemmin Jetro on kouluttautunut valokuvaajaksi ensin Lahden kansanopistolla ja sitten Pekka Halosen akatemiassa, mistä valmistui vuonna 2014. Nykyään hän työskentelee freelance-valokuvaajana. Hän ottaa monipuolisesti muun muassa lehti- ja mainoskuvia sekä tekee tilauksesta monenlaisia kuvauksia. Kesälle on esimerkiksi sovittuna neljättoista häät. Palkkatöidensä lisäksi hän on kuvannut – ja kuvaa edelleen – paljon keikkoja, lähinnä hardcorea.

Tärkeintä on taltioida keikan tunnelma

Nuorempana Jetro kuunteli paljon skeittipunkkia, minkä kautta päätyi Monarin punk-keikoille. Nopeasti hän rupesi kaipaamaan rajumpaa meininkiä. Jetro epäilee olleensa noin 16-vuotias mennessään hardcorekeikalle ensimmäistä kertaa. ”Olin ihan kusessa. Lössi roikkui jostain putkista ja potki, olin ihan että mitä tää meininki on. Pelotti, mutta se oli silti tosi siistin näköstä. Jotenkin se jäi kiehtomaan takaraivoon.” Keikkoja hän laskee kuvanneensa vuodesta 2008.

Fit My Crime, Lucky Monkeys 2009.

Hardcorekeikkojen kuvaaminen eroaa Jetron mukaan muusta kuvaushommasta kaikin mahdollisin tavoin. Kuvaustilanteessa joutuu tietysti varomaan enemmän, vaikka nykyisin keikkameininkiin onkin tottunut. Kalusto siinä ainakin tuntuu kärsivän: rikki on mennyt ainakin pari salamaa, ja yksi linssi meni kerran kahtia, kun joku daivasi sen päälle. Kerran jollakin Anterokin keikalla joku veti kierrepotkun suoraan linssiin. Putkelle ei käynyt kuinkaan, mutta vastavalosuoja piti konttailla rumpalin jaloista. ”Lehtikuvauksessa ei yleensä tarvitse noita kierrepotkuja niin varoa”.

Keikkakuvaamisessa on myös paljon teknisiä haasteita. Paikat, joissa tapahtumia pidetään, ovat usein lähes pimeitä luolia: erityisesti Torvi, Perkele ja Lucky Monkeys ovat valoiltaan hankalat. Sekä yleisö että esiintyjät liikkuvat nopeasti, tapahtumia ja tilanteita on koko ajan. Jetrolle tärkeintä on tallentaa vallitsevaa tunnelmaa ja katsoa mitä tapahtuu: Haluan dokumentoida, eli saada talteen hetkiä keikalta. Haluan taltioida sitä tunnelmaa ja energisyyttä, mikä hardcorekeikoilla on sen koko homman ydin. Perinteisempiäkin soittokuvia on mukava ottaa siihen vastapainoksi.

Keikkojen kuvaamista hän ei ajattele työnä samalla tavalla kuin muuta valokuvausta – siinä ei lasketa tunteja tai niille sopivaa hintaa. Hardcorepiireissä ei raha juuri pyöri, eikä tarvitsekaan. Talkootyö kuuluu asiaan, ja sitä Jetrokin tekee omasta halustaan.

Festarikuvaajana vuodesta 2012

Jetro on LPRHC Festin virallinen kuvaaja nyt neljättä vuotta. Hommaan hän päätyi tutun tutun kautta. Tänä vuonna lähes kaikki nettisivuillamme olevat kuvat ovat Jetron käsialaa, aikaisempinakin vuosina niitä on käytetty ahkeraan. Festareilla hänen aisaparinaan kuvaa Timo Koponen, sillä yhdelle ihmiselle rupeama olisi liikaa.

Jetro suunnittelee julkaisevansa vuoden lopulla valokuvakirjan hardcorekeikoilta ottamistaan kuvista. Luvassa on noin 250-sivuinen teos, jossa on kuvia ainakin Helsingistä, Lahdesta, Lappeenrannasta, Tampereelta, Turusta ja Porista.

Kaikki jutun kuvat ovat Jetron ottamia. Lisää hänen kuviaan, esimerkiksi aikaisemmilta LPRHC Festeiltä, löytyy täältä.

 

Keskustelu

comments