LPRHC FEST SINCE 2006

Keikkoja kavereiden bändeille.

LPRHC Festiä järjestävän Pro Punk & Hardcoren hallituksen jäsen Olli Wetterstrand on valinnut paikan olutvalikoiman perusteella ja juomakseen Punk IPA:n. Pekka Multaharju ei pääse olutvalikoimasta nauttimaan, sillä otamme häneen Skype-yhteyden Tampereelle. Tarkoituksenamme on keskustella LPRHC Festin alkuajoista: mistä homma lähti käyntiin ja miksi.

Olli Wetterstrand

Esihistoria: huumeidenjakotilaisuuksia Lappeenrannan nuorille

Olli on melko varma, että ajatus punk- ja hardcorefestarin järjestämisestä Lappeenrannassa tuli alun perin Vesa Hellsteniltä, joka on paikallisen hardcoreskenen pitkäaikainen aktiivi. Vesa on julkaissut levyjä ja järjestänyt keikkoja jo usealla vuosikymmenellä, sekä toiminut muun muassa Lappeenrannan elävän musiikin yhdistyksen Lelmun toiminnanjohtajana. 2000-luvun alussa Vesa, Olli ja Pekka olivat kaikki mukana pyörittämässä lprhardcore-nettifoorumia, minne oli kasattu lappeenrantalaisten bändien kotisivuja ja esimerkiksi keikkatietoja. Jossain vaiheessa heräsi ajatus, että sivuston bändit olisi saatava samalle keikalle. Vesan mukaan “kavereiden bändien kuuntelu ulkoilmassa oli kiva ajatus”.

Hardcorefestaria yritettiin järjestää Lappeenrantaan tai sen lähistölle jo vuonna 2005. Olli muistelee, että bänditkin oli jo pitkälti buukattu, mutta lopulta sopivaa paikkaa festareille ei ahkerasta etsinnästä huolimatta löytynyt. Alueita kartoitettiin Luumäkeä ja Taipalsaarta myöten, mutta paikalliset päättäjät vastustivat moista ”huumeidenjakotilaisuutta”. Festari jäi siis sillä erää pitämättä. Seuraavana vuonna sopiva paikka sitten löytyi Lappeenrannan Skinnarilasta.

Lappeenranta Hardcore Summerfest 2006

Ensimmäisen festarin tärkein tavoite oli Vesan mukaan se, ettei tapahtuma tuottaisi tappiota. Kävijämääräksi hän muistelee noin 500 ihmistä. Vuosina 2006-2008 LPRHC Festin nimi oli vielä Lappeenranta Hardcore Summerfest. Kun tapahtumaa alettiin järjestää uudelleen vuonna 2012, nimihirviö lyhennettiin nykyiselleen.

Vuoden 2006 juliste: Lauri Tujula

Alun perin ajatuksena oli siis järjestää festari, missä esiintyisivät kaikki aktiiviset lappeenrantalaiset punk- ja hardcorebändit. Ensimmäisen tapahtuman ainoat ulkolappeenrantalaiset esiintyjät olivat brittiläinen punkrockbändi Barse ja Turussa perustettu, sittemmin helsinkiläistynyt The Heartburns. Myös Rad Natas oli oikeastaan tamperelainen bändi, mutta vanhojen Lappeenranta-miesten sellainen. Paikallisista bändeistä mukana olivat muun muassa Another One Dead, Anal Thunder, Avenge, Black Betsy, Worth The pain, Loss Of Humanity, Kyre & Duunarit, Antti Tuska & Vähämieliset sekä Rejected.

Vaikka lappeenrantalaisuudesta buukkauskriteerinä sittemmin luovuttiinkin, bändien Lappeenranta-kytköksiä on Ollin mukaan silti pidetty tärkeinä. Esimerkiksi vuoden 2014 festareilla esiintynyt amerikkalainen Misery Index tuli nopealla aikataululla paikkaamaan peruuttanutta pääesiintyjää, koska Olli tunsi bändin tyypit entuudestaan järjestettyään näille keikan Lappeenrannan Husaarissa jo vuonna 2007. Varsinkin alkuaikoina ulkopaikkakuntalaisia bändejä perusteltiin itselle juuri tällaisilla linkeillä.

Ensimmäisillä Summerfesteillä soittaneen The Heartburnsin Lappeenranta-klikkiä kukaan ei enää varmaksi muista. Olli epäilee, että bändin laulaja Teemu vain oli tuttuja jätkiä, ja The Heartburns saattoi soittaa ensimmäisiä keikkojaan Lappeenrannan Monarilla joskus aikanaan. Vuoden 2006 festarista The Heartburnsin Lasse ei muista paljonkaan: lähinnä paikalla olleet kaverit ja hyvin sujuneet käytännön hommat. The Heartburns soitti LPRHC Festeillä myös viime kesänä. Kertojen välissä ei kuulemma ole muu juuri muuttunut, kuin edellämainittujen kavereiden naamojen ryppykerroin. ”Paikka nyt oli eri, mutta soittajan näkökulmasta hommat rullasi hyvin kummallakin kerralla”, Lasse tiivistää.

Vitutusta, vastuuta ja verinen pää

Samoja ihmisiä on pyörinyt festarin järjestäjäporukassa vuodesta toiseen, vaikka muodollinen vetäjä onkin vaihtunut. “On erilaista vastata koko tapahtumasta tai olla siinä ‘vain mukana'”, Olli miettii. Hän on ollut vähintään mukana jokaisilla LPRHC Festeillä. Ensimmäisen vuoden jälkeen Vesa jättäytyi enemmän taka-alalle, ja Olli ja Pekka ottivat päävastuun tapahtumasta. Molemmat kertovat kokeneensa vuoden stressaavana: lähes koko ajan vitutti. Ollin opinnot myöhästyivät festareihin uppoavan ajan takia. Silti he puhuvat tapahtumasta ja erityisesti sen ensimmäisistä vuosista lämmöllä.

Pekka oli järjestämässä festaria 2006-2008 ja vielä vuonna 2012, jonka purkusunnuntaina tuli mitta täyteen. Sen lisäksi, että siivoajia oli liian vähän ja touhu tuntui muutenkin epäjärjestelmälliseltä, joutui Pekka tunneiksi ensiapuun lyötyään itseään purkuhommissa (vahingossa) sorkkaraudalla päähän. Tikit otsassaan hän päätti, että ”eiköhän tämä ollut tässä”.

Vuoden 2007 juliste: Iiro Tujula

Kovien kiinnitysten vuosi 2007

Ollin mukaan ensimmäinen kunnon headliner, nimittäin sveitsiläinen Cataract, saatiin festareille vuonna 2007. Bändille annettiin vahingossa ymmärtää, että he olivat myös kyseisen festivaalin ensimmäinen ulkomaalainen bändi ikinä. Aikaisempana vuonna soittanut Barse oli jotenkin ikävästi unohtunut. Cataractin laulaja spiikkasi lavalla bändin olevan otettu kunniasta, eikä kukaan enää kehdannut korjata erhettä.

Cataract, 2007. Kuva: Eija Haukka

Yhtenä festarihistorian kovimmista kiinnityksistä Olli pitää myös 2007 esiintynyttä Down My Throatia, joka lopetti bänditoimintansa pian festareiden jälkeen. Kyseinen keikka ja sen aikana koetut fiilikset ovat jääneet Pekallekin vahvasti mieleen. Lavansivustan isojen kajareiden päältä hän katseli bändiä, hauskaa pitäviä ihmisiä ja ikään kuin sitä mitä oli saanut aikaan. Pekka taltioi osan keikasta myös videolle:

Muita vuonna 2007 soittaneita bändejä olivat mm. Kakkahätä-77, Antti Tuska & Vähämieliset, Jontti & Shaka, Worth The Pain ja One Hidden Frame. Lappeenrannan kansallisylpeys Anal Thunder on soittanut festarilla joka vuosi.

”Ensimmäisestä LPRHC Summerfestistä tulee mieleen se onnistumisen riemu, kun festit saatiin oikeasti järjestettyä. Vaati vuosien pohjustuksen, kosolti pettymyksiä ja lukemattomia työtunteja meiltä aktiiveilta, ennen kuin eka festi näki päivänvalon”, muistelee Anal Thunderissa soittava ja myös festarien järjestämiseen useana vuonna osallistunut Vekku. ”Se oli kova suoritus paikallisilta nuorilta, joita kaupunki piti lähinnä riesana.”

Vekku kertoo pitäneensä Lappeenrannan festareilla soittamista vuodesta toiseen kunnia-asiana. Esiintyjien oltavia hän kehuu suorastaan erinomaisiksi: catering on kuulemma parempi kuin Roskildessa!

Anal Thunder LPRHC Festeillä vuonna 2012. Kuva: Jetro Stavén

Pekka ihmettelee jälkikäteen, miten hyvin ensimmäisten vuosien tapahtumat onnistuivat: ”Se oli kuitenkin ihan melkein summanmutikassa näpertelyä, ja sitten kun katsoo ympärilleen festariviikonloppuna, kun siellä on 800 ihmistä…”. ”Se oli kyllä niin älytön, niin hyvä fiilis”, Olli komppaa.

Mitä mieltä tulevasta?

Pekka pitää hienona, että festarin järjestämistä jatketaan yhä. Toisaalta tuntuu, että olisi edelleenkin mukana, vaikkei tavallaan olekaan. Olli on huomannut turhautuvansa siihen, ettei pääse enää vaikuttamaan lineuppiin, ainakaan siinä määrin kuin haluaisi. Hänen mielipidettään ja kontaktejaan kuitenkin kysytään paljon edelleen. Kaksikko toi metallisen jenkkihardcoren alkujaan vahvasti Lappeenranta-painotteiseen bändikattaukseen. Linjaus on pyritty säilyttämään tähän päivään saakka.

Tulevaisuudessa Pekka toivoo näkevänsä LPRHC Festin lavalla tuoreita, mielenkiintoisia bändejä Euroopasta. Se toisi tapahtumalle lisäarvoa. Olli taas pitää erityisen tärkeänä sitä, että alaikäiset pääsevät keikalle ja saavat siistejä kokemuksia – jotain sellaista, mitä hän itsekin koki aikanaan: “Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun näki vuonna ’97 Järjestötalolla Blood For Bloodin ja Bruisersin livenä. Se oli eka hardcore-keikka, jolla ikinä kävin. Silloin tuli olo, että tää on maailman siistein juttu. Haluan, että nykynuoriso pääsee kokemaan jotain samanlaista.”

Lappeenrantapainotteisuutta Olli tai Pekka eivät välttämättä enää peräänkuuluttaisi, mutta hardcorelinjausta kumpikin pitää tärkeänä. Olennaisimmaksi Pekka summaa festareille valittavassa musiikissa asenteen, jolla se on tehty. Starailu ei LPRHC Festeille sovi, vaan DIY-meininki on olennainen osa niin järjestämistä kuin esiintyjiäkin. Vesan mielestä festari toteuttaa edelleen hyvin hänen alkuperäistä ajatustaan, joskin musiikillinen painotus voisi olla olla vielä keskitetymmin hardcoressa. “Saahan sitä pikkuisen kokeilla uutta. En usko, että on kuitenkaan tarve muuttua hirveästi mihinkään suuntaan.”

Ollin ja Pekan jälkeen festarin puikkoihin hyppäsi Tanja Uusitalo, joka toimi vuoden 2008 festarin projektipäällikkönä. Vanha porukka (Tanja, Olli ja Pekka) palasi kasaan vuonna 2011 ja perusti Pro Punk & Hardcore ry:n. Tässä vaiheessa mukaan kuvioihin tuli myös alkujaan assistentiksi pestattu Reeta Pankka. Kokoonpano muovautui, ja nykyisin tapahtumaa tuottaa Tanjan ja Reetan lisäksi vuodesta 2013 mukana ollut Arttu Patolahti. Näistä lisää myöhemmin!

The Heartburns LPRHC Festeillä 2014. Kuva: Timo Koponen


”LPRHC on melko ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa oman kokoluokkansa kaupunkipunkfestarina. Oikeastaan ainoa vastine sille mikä tulee mieleen on Oulun Hässäkkäpäivät, hieno tapahtuma sekin. Kyselet nyt tässä ihmiseltä joka on pääosin kypsynyt festareihin jo reilun kymmenen vuotta sitten, ja jota ei saisi enää kirveelläkään makaamaan krapulassa vaihtoehtoisesti pätsimäisen kuumaan tai vettä tulvivaan teltanraakileeseen joillekin jättifestareille, jossa telttanaapuri huudattaa kolmatta vuorokautta putkeen samaa ihan saatanan hyvää biisiä. Hyi helvetti. Sitäpaitsi siellä jos missä tuntee itsensä liian vanhaksi. Leprassa, Hässäköillä ja Puntalassa kuitenkin viihdyn edelleen, syynä varmaan enempi omaan mieleen olevat esiintyjät ja se että näissä porukoissa löytyy loputtomasti tyyppejä, jotka ei kasva musahommista ulos ikinä.”

Lasse / The Heartburns, Hero Dishonest

 

Teksti: Hanna Räty

Kiitos haastattelusta Olli ja Pekka, sekä sähköisesti ahdistellut Vesa, Vekku ja Lasse!
Kuvat vuodelta 2006: Eija Haukka ja Pekka Multaharju

Keskustelu

comments