LPRHC Fest 2015 kuvaajan näkökulmasta

Neljä vuotta LPRHC Festien ”virallisena kuvaajana” on opettanut yhden tärkeän asian: siellä on aina hauskaa, vaikka onkin hommissa. Tämä vuosi ei ollut poikkeus.

Perjantai

Klo 16.00

Torstain bissebingo ei tehnyt kisakunnolle hyvää, joten perjantai alkoi hieman vapisevalla otteella. Asia kuitenkin korjattiin nopeasti ja festipaikalle päästiin ajoissa. Suurin osa yleisöstä ei näyttänyt olevan ihan yhtä ajoissa, minkä toisaalta selittänee aikainen aloitusajankohta.  You Can’t Keep Me Down korkkasi silti festit kunniakkaan vihaisesti laulaja Jeren pikku kaatuilukohtauksen siivittämänä.

M.O.R.A. ja nyrkki. Toimii.

Klo 18.00

M.O.R.A. soitti uudella kokoonpanollaan kolmantena, ja sai jo soittaa melko isolle yleisölle. Festarifiilis alkoi todella näkyä ja tuntua. Aurinko paistoi, ja kärrynpyöriä sateli pitissä – nyt se alkaa kunnolla!

Tuttuun tapaan myös porttien ulkopuolella fiilistä oli mukavasti. Parkkipaikalla ja skeittiparkin läheisyydessä oli koko ajan paljon porukkaa omine juomineen. Myös allekirjoittaneen täytyi käydä välillä tankkailemassa porttien ulkopuolella.

Viimeiset kolme vuotta olemme kuvanneet hc-festit yhdessä Timo Koposen kanssa ja olemme jaotelleet kuvaamisen niin, että toinen kuvaa aina muutaman bändin putkeen, jolloin toinen pitää taukoa, ja sitten vauhdista vaihto.

Teksti-TV 666 villitsi naiset tanssimaan. Muutenkin hyvin vedetty!

Klo 20.40

Pikkuhiljaa festareille alkoi valua enemmän porukkaa. Teksti-TV 666 tanssitti yleisöä mukavasti ennen Damaged Headin aggressiivista vetoa. Nämä ruotsalaiset olivat itselle ehkä koko festin positiivisin yllätys. Huikea keikka!

Ruotsalainen hardcore punk näyttää mm. tältä.

Näkymä pitistä Lionheartin keikalla.

Klo 22.30

The Valkyrians tahditti yleisöä vielä vähän rennommin ennen kuin Lionheart päästettiin irti. Jenkkien show oli suoraan sieltä kuuluisasta isosta maailmasta. Vaikka itselle USA-tyyliset mässäilyt välispiikeissä alkoivat lopussa jo vähän särähtää korvaan, niin kyllä täytyy myöntää, että jenkit osasivat hommansa. Myös kuvaaja innostui sen verran, että meni rikkomaan kätensä pitissä.

Porukkaa olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta turha valittaa. Sää, tunnelma, järjestelyt ja ennen kaikkea bändit olivat kaikki erittäin hyviä. Lyhyen jatkoilusetin jälkeen oli hyvä mennä odottamaan seuraavaa festaripäivää.


Lauantai

Anal Thunder: Oksennusämpäreitä jaossa! Ilmaset ämpärit kelpaa suomalaisille aina. Myös darrassa.

Klo 12.30

Hups, siitähän tulikin ihan kunnon darra! Eipä siinä sen kummempia miettimään, vaan suoraan Anal Thunderin darrashow´hun, joka oli kyseiseen olotilaan ihan omiaan. Yleisö oli löytänyt jo hyvin paikalle, ja bileet alkoivat välittömästi. Sen verran hyvää sekoilua keikka oli, että kuvaamisesta ja tunnelmasta osasi nauttia, vaikkei oma olotila todellakaan ollut hyvä, ja toinen käsi oli edellisen illan ansiosta siteissä.

Anal Thunderin jälkeen ihmiset taisivat kadota korjaamaan krapuloitansa. Siitä tunnin päästä vetänyt Väistä! kuitenkin houkutteli paikalle ihan kohtalaisen hyvin yleisöä – eikä syyttä! Erittäin tiukkaa tavaraa Turusta.

Klo 15.45

Väistä!:n jälkeen olotilan korjaaminen oli paikallaan ja liityin muun, pääosien porttien ulkopuolella viihtyvän, festarikansan sekaan. Tie vei kuitenkin hetkeksi Flippin’ Beansin reunion keikkaa fiilistelemään, ja ilmeisesti homma on edelleen niin hyvin hallussa, että oli ihan pakko hakea skeittilauta autosta ja lähteä skeittijameille. Skeittiparkin puolella yleisöä oli paljon, skeittareita ei. Kaikki skeitanneet taisivatkin saada palkinnot.

Ratfacen keikalla tapahtui. Yhteislaulut kunniaan!

Klo 18.15

Porttien sisällä oli edelleen suvantovaihe, kunnes Särkyneiden rento ja mukaansatempaava setti sai houkuteltua vähän yleisöä jopa kaljateltalta asti lavan eteen fiilistelemään. Loppuillan aikana ihmisiä alkoi näkyä porttien sisäpuolella kokoajan enemmän ja enemmän, ja Ratface taisi kerätä tähän asti päivän isoimman yleisön. Sitä oltiin selvästi odotettu, sillä keikan alusta asti yleisö oli täynnä surffausta, circlepittiä ja yhteislaulua. Kuvaajalle riitti oikein kunnolla töitä.

Klo 20.30

Laineen Kasperi & Palava Kaupunki sekä Nyrkkitappelu saivat molemmat soittaa melko hyvälle yleisölle. Itse hengähdin tässä vaiheessa vielä hetken ennen festien viimeisiä esiintyjiä.

Bitter Taste Of Life.

Bitter Taste Of Life oli itselleni tuttu bändi jo useamman vuoden takaa, joten tiesin mitä odottaa: Erinomaista hardcorea. Ja sitä myös saatiin! Sain bändiltä tuliaiseksi pullon jotain ruotsalaista ammattimiesten viiniä, mistä oltiin heitetty aiemmin läppää. Ei ollut hyvää… Juotiin se silti.

Klo 23.00

Satanic Surfers! Viimeinen esiintyjä, ja syystä. Todella viihdyttävä keikka, mistä yleisö oli samaa mieltä. Pitti oli niin täynnä hyväntuulista porukkaa, että väkisin nousi hymy omillekin kasvoille, ja täytyi hetkeksi myös mennä mukaan. Tunnistinpa jopa välistä pari biisiäkin, mitä nuoruuden pahimpina ja parhaimpina skeittipunkkiaikoina tuli kuunneltua.

Satanic Surfers – koska pakko laittaa myös jotain soittokuvia tähän settiin, ja tää on yks omista suosikeista.

Klo 02.02

Old Cockin jatkoilla soittivat vielä festin päättymisen perään Bloodlands ja One Hidden Frame. Nyt kuvaajakin sai jo rauhassa fiilistellä niin paljon kuin sielu sieti. Jatkoklubi oli tupaten täynnä ja meininki katossa. Parempaa päätöstä festareille ei voi toivoa. Mainitsemisen arvoista on se, että myös Satanic Surfersin ukot tulivat jatkopaikalle. Näyttivät vielä viihtyvän.

 

Sunnuntai

Edelleen – enemmän kävijöitä olisi festeille toivonut. En tiedä pelottiko pääesiintyjien peruminen vai mikä oli syynä, mutta yleisöä olisi saanut olla enemmän, ja sitä myötä myös tunnelmaa. No, joka tapauksessa hauskaa oli myös tällä kertaa, ja voin edelleen varauksetta suositella LPRHC Festejä käsi sydämellä ihan kaikille! Onhan se ihan huikea ja ainutlaatuinen vaihtoehtomusiikin festivaali Suomessa. Piste.

Kuvien osalta oli tänä vuonna vaikeaa. Käden hajottaminen vaikeutti huomattavasti kuvaamista, ja editointivaiheessa hajonnut muistikortti aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja ihan pätevä setti kuvia on onneksi tallessa.

Kiitokset vielä loppuun erityisesti kaikille festarin järkkääjille ja bändeille, sekä juontajille ja kanssakuvaajalleni Timolle! Ensi vuotta odotellessa!

Tässä vielä linkit kaikkiin festarikuviin:
Perjantai
Lauantai

Teksti ja kuvat: Jetro Stavén

 

Keskustelu

comments