Jukka Kiesin arkkivihollinen on aika

Jukka Kiesi kuuluu Lappeenrannan festarikesään siinä missä kinkku ja kananmuna kuuluvat vetyyn. Jukka on soittanut jokaisilla LPRHC Festeillä vähintään yhdellä, useimmiten useammallakin kokoonpanolla. Tänäkin vuonna hänellä on Huhtiniemessä kaksi keikkaa; kaljateltassa kuullaan J. Kiesi Grandesia ja Jätelavalla Kyreä & Duunareita. Grandesissa Jukka laulaa ja soittaa kitaraa, Duunareissa jälkimmäistä.

J. Kiesi Grandes on vielä suhteellisen tuore bändi, kun taas kulttimaineeseen ehtinyt Kyre & Duunarit julkaisi ensimmäisen demonsa jo vuonna 2002. Jukka on tehnyt suurimman osan myös Kyren & Duunareiden kappaleista. ”40 tuntia viikossa on kaikessa typeryydessään ensimmäinen suomenkielinen tekstini, mihin olin tyytyväinen”, hän kertoo.

Grandes tekee yhdessä, muttei kompromisseja

Suomenkielistä rockmusiikkia soittavan Grandesin oli alun perin tarkoitus tehdä Bob Dylan –tyylistä folkrockia. Ajatus kuitenkin muuttui pian bändin muiden jäsenten löydyttyä. ”Rumpalimme Anssi soitti sellaisessa jenkkibändissä kuin Six Gun Republic. Ihastuin hänen iloonsa soittaa rumpuja, Anssin siihen sellaiseen ilmeikkyyteen. Hän osaa myös soittaa tosi hyvin.” Jukan ja Anssin lisäksi Grandesiin kuuluvat Naku (basso) ja Kassu (toinen kitara).

J. Kiesi Grandes Kuva: Petrus Koskinen

Grandesin treenit alkavat yleensä jamittelulla. ”Esittelen uuden kappaleen muulle bändille, ja sitten ne sanovat ”joo, tää on hyvä” tai sitten ne ei sano mitään, jolloin minä menen itseeni, ja sitten soitetaan jotain muuta. Jos biisi kelpaa muillekin, rupeamme soittelemaan ja ideoimaan sitä yhdessä. Siinä kuulee, miten kappaleen pitää jatkua tai mitä siinä on liikaa.” Harvoin mikään biisi on tullut valmiina Jukan kynästä siten, etteivät muutkin olisi antaneet siihen panostaan. ”Minä sen sitten kuitenkin loppupeleissä päätän, että mikä on mieleeni. Siinä mielessä vältetään kompromisseja. Riittää, että biisi on mun mielestä helvetin hyvä, silloin se saa sitten kelvata muillekin!”, Jukka nauraa.

Jukka soittaa osittain samoja kappaleita myös soolona. Silloin latautuminen keikkaan on erilaista, koska jännitys pitää kestää yksin. Bändin kanssa soittaessa voi aina tukeutua toisiin: ”Siitä saa hirveästi voimaa. Vaikka tilanne olisi millainen, ja jännittäisi ja tuntuisi että kaikki on ihan sekaisin, niin Anssi heittää jonkun tyhmän läpän, ja sitten jännitys laukeaa.” Jukka tunnustautuu muutenkin hirveäksi jännittäjäksi, mitä ei kyllä hänen rauhallisenleppoisasta olemuksestaan uskoisi.

Soolona. Kuva: Santtu Särkäs

Kuin kryptoa täyttelisi

Jukan musiikilliset tavoitteet ovat varsin loogiset: hän pyrkii tekemään mahdollisimman paljon hyviä kappaleita. Vaikka Jukka kertoo tekevänsä musiikkia koko ajan, hän haluaisi olla vieläkin tuotteliaampi – tehdä paljon enemmän kappaleita ja onnistua silti säilyttämään niiden tason hyvänä. Pahimmaksi musiikilliseksi vihollisekseen Jukka nimeääkin ajan. Ulkopuolisen silmin ja herran tuotannon huomioon ottaen hän tuntuu kyllä pärjäävän viholliselleen varsin mukavasti.

”Teen paljon ajatustyötä autolla ajaessa. En pidä radiota päällä, niin tulee mietittyä omia biisejä. Musiikin tekeminen on hyvin pitkälti ajatustyötä, ennen kuin sitten ottaa kitaran käteen ja rupeaa veistämään varsinaista kappaletta”, Jukka kertoo musiikkinsa synnystä. Sanoitukset löytyvät jutuista, joita ympärillä tapahtuu, tai sitten päähän vain ilmestyy jokin lause. ”Usein, kun teen kappaletta, kappale alkaa tehdä sanoja itsekseen. Kun soittaa ja laulaa siansaksaa, mukaan tulee myös muutamia oikeita sanoja, mitkä sitten sopivat täydellisesti johonkin tiettyyn kohtaan. Niitä ei oikeastaan voi enää sen jälkeen vaihtaa, vaan on mentävä sillä idealla. Se on kuin kryptoa täyttelisi, kuten moni on sanonut.”

Siinä missä Grandesin kappaleita on hiottu ja mietitty, Duunarien biisit syntyvät usein hetken mielijohteesta. Ne ovat enemmänkin purkauksia kuin automatkalla ajateltuja. Lyriikoita sen sijaan on mietitty, mutta hieman eri lähtökohdista kuin Grandesilla: ”Duunareiden sanoituksia tehdessäni joudun ajattelemaan miten Kyre ne tulee laulamaan. Jos teen sinne jotain omasta mielestäni hienoja melodiakoukkuja, Kyre oikaisee ne joka tapauksessa.”

Kyre & Duunarit Kuva: Jetro Stavén

Pitkäaikainen ystävyysprojekti

J. Kiesi Grandes ja Kyre & Duunarit ovat keskenään kaikin puolin varsin erilaiset kokoonpanot. ”Kyre & Duunarit eroaa Grandesista siinä, että sen bändin kanssa meillä ei ole juurikaan kunnianhimoa. Jos Grandesin kanssa aina halutaan tehdä parempaa ja parempaa ja haastaa itseämme, niin Kyren & Duunareiden kanssa se on enemmän ajanviettoa yhdessä. Nautimme toistemme seurasta enemmän henkilöinä kuin siitä musiikista – se on vähän sivuseikka koko hommassa. Kyre & Duunarit on pitkäaikainen ystävyysprojekti.” 

Myös Grandesin soittajat ovat nykyään toistensa rakkaita ystäviä, mutta kimmoke näiden kahden bändien perustamiselle on ollut hyvin erilainen: ”Grandesiin on otettu soittajia, joiden on uskottu pystyvän tekemään siihen musiikkiin jotain omaa, kun taas Kyressä & Duunareissa käytettävissä oli ne tyypit ketä oli. Se on siis sattumaa, että Duunareiden musiikki on juuri sen kuuloista.”

Vaikka Kyre & Duunarit ei olisikaan maailman kunnianhimoisin bändi, ei senkään keikkoja vedetä puolivillaisesti. ”Aluksi luultiin, että jengin diggailu tulee helposti, mutta ei se ollut niin. Kyllä siinä joutuu kuitenkin tekemään töitä hyvän lopputuloksen eteen. Keikat pitää soittaa kunnolla, että ihmiset tykkää. Samantien saa silmilleen, jos rupeaa yhtään hutiloimaan. Sellaiseen ei ole varaa, koska halutaan mekin tietysti soittaa aina mahdollisimman hyvin!”

 

Viikonloppuna on siis mahdollista päästä näkemään ja kuulemaan sekä J. Kiesi Grandes että Kyre & Duunarit. Niiden lisäksi mestoilla parikymmentä muutakin loistavaa bändiä. Nähdään perjantaina!

Keskustelu

comments